Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
3 päivänä syyskuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Asetus (EU) 2016/679 – 5 artikla – Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet – 6 artikla – Käsittelyn lainmukaisuus – Yhtiöoikeus – Direktiivi (EU) 2017/1132 – 14 artikla – Yhtiöiden toimesta julkistettavat asiakirjat ja tiedot – Yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan osallistuvien henkilöiden käsite – Osakeyhtiöiden osakkeenomistajien henkilötietojen saattaminen yleisön saataville – Vähemmistöosakkaat
Asiassa C-798/24 [Jautiva] (i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin, Latvia) on esittänyt 14.11.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 19.11.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
A ym.
jossa asian käsittelyyn osallistuu:
Latvijas Republikas Saeima,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen, varapresidentti T. von Danwitz (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Kumin, S. Gervasoni ja M. Bošnjak,
julkisasiamies: R. Norkus,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– A ym., edustajanaan L. Liepa, advokāts,
– Latvian hallitus, asiamiehinään J. Davidoviča ja K. Pommere,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Suomen hallitus, asiamiehenään A. Laine,
– Ruotsin hallitus, asiamiehenään C. Meyer-Seitz,
– Norjan hallitus, asiamiehinään K .E. M. Skjelland ja B. Stankovic,
– Euroopan parlamentti, asiamiehinään G. Corstens, M. Migliorati ja L. Ruppeka-Rupeika,
– Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään L. Bergere, N. Coghlan ja A.-L. Meyer,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouchagiar, H. Kranenborg, I. Naglis ja M. Noll-Ehlers,
kuultuaan julkisasiamiehen 18.12.2025 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 (EUVL 2017, L 169, s. 46), sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/1151 (EUVL 2019, L 186, s. 80) (jäljempänä direktiivi 2017/1132), 14 artiklan d alakohdan ii alakohdan tulkintaa ja kyseisen säännöksen pätevyyttä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 ja 8 artiklan kannalta, ja toisaalta luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) 5 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty luonnollisten henkilöiden tekemän sellaisen perustuslakiin perustuvan kanteen yhteydessä, jossa riitautetaan kansallisen säännöstön, jossa velvoitetaan asettamaan yleisön saataville osakeyhtiöiden osakkeenomistajien henkilötietoja, yhteensopivuus Latvian tasavallan perustuslain (Latvijas Republikas Satversme) kanssa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Perusoikeuskirja
3 Perusoikeuskirjan 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen”, määrätään seuraavaa:
”Jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan.”
4 Perusoikeuskirjan 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilötietojen suoja” määrätään seuraavaa:
”1. Jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.
2. Tällaisten tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla. Jokaisella on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita hänestä on kerätty, ja saada ne oikaistuksi.
3. Riippumaton viranomainen valvoo näiden sääntöjen noudattamista.”
5 Perusoikeuskirjan 52 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeuksien ja periaatteiden ulottuvuus ja tulkinta”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti [Euroopan] unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.”
Yleinen tietosuoja-asetus
6 Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 1 ja 10 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyn yhteydessä on perusoikeus. [Perusoikeuskirjan] 8 artiklan 1 kohdan ja [SEUT] 16 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.
– –
(10) Jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukainen ja korkeatasoinen luonnollisten henkilöiden suojelu ja poistaa henkilötietojen liikkuvuuden esteet unionissa, luonnollisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelun tason näiden tietojen käsittelyssä olisi oltava vastaava kaikissa jäsenvaltioissa. Luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevien sääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen olisi varmistettava kaikkialla unionissa. – –”
7 Yleisen tietosuoja-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan asetuksella suojellaan luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan.
8 Yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
9 Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan
1) ’henkilötiedoilla’ kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön – – liittyviä tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella,
2) ’käsittelyllä’ toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista,
– –”
10 Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
a) niitä on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi (’lainmukaisuus, kohtuullisuus ja läpinäkyvyys’);
b) ne on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla; myöhempää käsittelyä yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten ei katsota 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteensopimattomaksi alkuperäisten tarkoitusten kanssa (’käyttötarkoitussidonnaisuus’);
c) niiden on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (’tietojen minimointi’);
– –”
11 Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Käsittelyn lainmukaisuus”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) rekisteröity on antanut suostumuksensa henkilötietojensa käsittelyyn yhtä tai useampaa erityistä tarkoitusta varten;
– –
c) käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi;
– –
3. Edellä olevan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko
a) unionin oikeudessa; tai
b) rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.
Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa tai, 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä, sen on oltava tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kyseinen käsittelyn oikeusperuste voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan tämän asetuksen sääntöjen soveltamista, muun muassa: yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet, kuten toimenpiteet muita IX luvussa esitettyjä erityisiä tietojenkäsittelytilanteita varten. Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.”
Direktiivi 2017/1132
12 Direktiivin 2017/1132 johdanto-osan seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(7) Julkistamista, osakeyhtiöiden ja muiden yhtiöiden, joissa vastuu on rajoitettu, sitoumusten pätevyyttä sekä tällaisten yhtiöiden pätemättömyyttä koskevien kansallisten säännösten yhteensovittaminen on erityisen tärkeää varsinkin ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi.
(8) Tärkeimmät yhtiötä koskevat asiakirjat olisi julkistettava, jotta ulkopuoliset henkilöt voivat tutustua niihin ja saada tietoja yhtiöstä, erityisesti siitä, keillä on oikeus edustaa yhtiötä.”
13 Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Aihe”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä säädetään seuraavista toimista:
– niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perussopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi julkisia osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa,
– niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perussopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi, julkistamisen, osakeyhtiöiden ja muiden yhtiöiden, joissa vastuu on rajoitettu, sitoumusten pätevyyden sekä tällaisten yhtiöiden pätemättömyyden osalta,
– –”
14 Direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Pakolliset tiedot yhtiöjärjestyksissä, perustamiskirjoissa tai erillisissä asiakirjoissa”, säädetään seuraavaa:
”Joko yhtiöjärjestyksestä, perustamiskirjasta tai erillisestä asiakirjasta, joka julkaistaan noudattaen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä 16 artiklan mukaista menettelyä, on käytävä ilmi ainakin seuraavat tiedot:
– –
i) sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tai yhtiöiden henkilöllisyys, jotka ovat allekirjoittaneet yhtiöjärjestyksen tai perustamiskirjan tai, jollei yhtiötä ole perustettu samalla kertaa, tällaisten asiakirjojen luonnokset taikka joiden nimissä kyseiset asiakirjat tai luonnokset on allekirjoitettu.”
15 Direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”Tässä jaksossa ja 1 A jaksossa säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä sovelletaan jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, jotka koskevat liitteessä II lueteltuja yhtiömuotoja, ja, jos niin täsmennetään, liitteissä I ja II A lueteltuja yhtiömuotoja.”
16 Direktiivin 2017/1132 liitteessä II, jossa luetellaan muun muassa kyseisen direktiivin 13 artiklassa tarkoitetut yhtiömuodot, mainitaan Latvian osalta ”akciju sabiedrība, sabiedrība ar ierobežotu atbildību, komanditsabiedrība” eli osakeyhtiöt, rajavastuuyhtiöt ja kommandiittiyhtiöt.
17 Direktiivin 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhtiöiden toimesta julkistettavat asiakirjat ja tiedot”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhtiöiden on julkistettava ainakin seuraavat asiakirjat ja tiedot:
a) perustamiskirja sekä yhtiöjärjestys, jos se on erillisessä asiakirjassa;
– –
d) sellaisten henkilöiden asettaminen, tehtävän päättyminen ja henkilötiedot (oikeammin: henkilöllisyys), jotka joko lakisääteisenä toimielimenä tai sellaisen jäseninä:
i) ovat kelpoisia edustamaan yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin henkilöihin ja käyttämään sen puhevaltaa oikeudenkäynnissä; julkistettaessa on ilmoitettava, onko niillä, joilla on kelpoisuus edustaa yhtiötä, tällainen kelpoisuus yksin vai edellytetäänkö heidän toimivan yhdessä;
ii) osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan;
– –”
18 Direktiivin 16 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 14 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen ja tietojen julkistaminen tapahtuu asettamalla ne julkisesti saataville [keskus-, kauppa- tai yhtiörekisterissä]. – –”
19 Direktiivin 64 artiklan 3 kohta ja 95 artiklan 2 kohta koskevat velvollisuuksia, joita yhtiön hallinto- tai johtoelimellä on yhtiökokoukseen nähden, kun kyseessä ovat yhtiön taloudellinen avustus ulkopuoliselle yhtiön omien osakkeiden hankkimista varten ja hankkimalla tapahtuva sulautuminen.
Direktiivi 2015/849
20 Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (EUVL 2015, L 141, s. 73), sellaisena kuin se on muutettuna 31.5.2024 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/1640 (EUVL L, 2024/1640) (jäljempänä direktiivi 2015/849), 11 ja 13 artiklassa täsmennetään asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet, joita ilmoitusvelvollisten on sovellettava asiakkaisiinsa.
21 Direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa seuraavien saatavilla:
– –
c) henkilö tai järjestö, joka voi osoittaa oikeutetun edun.
Ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetuille henkilöille ja järjestöille on sallittava pääsy vähintään tietoihin tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan nimestä, syntymäkuukaudesta ja -vuodesta sekä asuinmaasta ja kansalaisuudesta sekä hallussa olevan omistusosuuden luonteesta ja laajuudesta.”
Latvian oikeus
Latvian tasavallan perustuslaki
22 Latvian tasavallan perustuslain 96 §:ssä vahvistetaan muun muassa oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen. Satversmes tiesan (perustuslakituomioistuin, Latvia) oikeuskäytännön mukaan kyseisen pykälän soveltamisala kattaa henkilötietojen suojan.
Kauppalaki
23 Kauppalain (Komerclikums) 8 §:n, jonka otsikko on ”Kaupparekisteriin tehtävien kirjausten sisältö”, 3 momentin 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”(3) Kaupparekisteriin merkitään seuraavat pääomayhtiötä koskevat tiedot:
– –
3) pääomayhtiön hallituksen jäsenten ja hallintoneuvoston (jos pääomayhtiöllä on hallintoneuvosto) jäsenten etunimi, sukunimi, henkilötunnus (mikäli henkilötunnusta ei ole, syntymäaika, henkilötodistuksen numero ja antamispäivä, kyseisen asiakirjan antanut maa ja viranomainen) ja heidän asemansa;
4) hallituksen jäsenten valtuudet tehdä erikseen tai yhdessä yhtiötä sitovia päätöksiä;
– –
24 Lain 12 §:, jonka otsikko on ”Julkaiseminen kaupparekisterissä”, sanamuoto on seuraava:
”(1) Kaupparekisteriin tehdyillä merkinnöillä on vaikutuksia kolmansiin nähden niiden julkaisemisesta lähtien. – –
– –”
25 Lain 235 §:ssä, jonka otsikko on ”Osakasrekisteriin merkittävät tiedot”, säädetään seuraavaa:
”(1) Jokaisessa osakasrekisterin tehtävässä merkinnässä on mainittava yhtiön nimi, rekisterinumero, virallinen osoite ja tarvittaessa tiedot siitä, onko kyseinen yhtiö selvitystilassa tai maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena, sekä asiakirjan otsikko, ”Merkintä osakasrekisteriin”, ja siihen on sisällyttävä seuraavat tiedot:
1) merkinnän viitenumero ja päivämäärä;
2) kirjauksen viitenumero käyttämällä juoksevaa numerointia ensimmäisestä osakasrekisteriin tehtävästä merkinnästä lähtien;
3) osakkeiden viitenumerot;
4) osakkeenomistajiin liittyvät tiedot;
a) luonnollisen henkilön etunimi, sukunimi, henkilötunnus (mikäli henkilötunnusta ei ole, syntymäaika, henkilötodistuksen numero ja antamispäivä, kyseisen asiakirjan antanut maa ja viranomainen) ja osoite, josta henkilö on tavoitettavissa;
b) oikeushenkilön ja henkilöyheenliittymän nimi, rekisterinumero ja virallinen osoite;
5) osakkeenomistajan sähköpostiosoite, jos osakkeenomistaja on pyytänyt, että yhtiö käyttää sitä ollessaan yhteydessä häneen;
6) kunkin osakkeenomistajan osakkeiden laji, lukumäärä ja nimellisarvo sekä niihin liittyvä äänimäärä;
7) osakkeiden merkintähinnan maksutilanne;
8) osakkeenomistajien yhteinen edustaja, joka on nimitetty tämän lain 157 §:ssä säädetyssä menettelyssä, missä yhteydessä on ilmoitettava tämän pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohdassa mainitut tiedot;
9) tiedot yhtiön itsensä hankkimista osakkeista ja syyt, joiden vuoksi ne on hankittu.
– –”
26 Lain 268 §:n, jonka otsikko on ”Yhtiökokouksen toimivalta”, sanamuoto on seuraava:
”(1) Ainoastaan yhtiökokouksella on oikeus tehdä päätöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja:
1) yhtiön tilinpäätökset,
2) edeltävän tilikauden voittojen käyttäminen,
3) hallintoneuvoston jäsenten, tilintarkastajien ja selvitysmiesten valinta ja erottaminen,
4) kanteen nostaminen hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä sekä tilintarkastajia vastaan tai tällaisesta kanteesta luopuminen sekä yhtiön edustajan nimeäminen hallintoneuvoston jäseniä vastaan nostettujen kanteiden ajamista varten,
– –
6) yhtiöjärjestyksen muuttaminen,
7) osakepääoman korottaminen tai alentaminen,
8) arvopapereiden liikkeeseenlasku ja muuntaminen sekä arvopaperikeskus, johon yhtiön aineettomat osakkeet on merkitty,
9) hallintoneuvoston jäsenten ja tilintarkastajien palkkioiden määrittäminen,
10) yhtiön toimintojen lopettaminen, jatkaminen, keskeyttäminen tai uudistaminen taikka yhtiön uudelleenjärjestäminen,
11) hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten palkkioiden yleiset periaatteet, lajit ja määrittämiskriteerit,
12) yhtiön osakkeiden jakaminen työntekijöille sekä hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenille.
(2) Yhtiökokous tekee muita asioita koskevia päätöksiä ainoastaan, jos laissa niin säädetään.”
Yritysrekisterilaki
27 Latvian tasavallan yritysrekisterilain (likums ”Par Latvijas Republikas Uzņēmumu reģistru”, jäljempänä yritysrekisterilaki) 4.10 §:n, jonka otsikko on ”Oikeus tutustua yritysrekisterin tietoihin”, 5 momentin sanamuoto on seuraava:
”Yritysrekisteri luovuttaa rekisteritiedoston julkiseen osaan sisältyvät tiedot ja asiakirjat (4.15 §:n 1 momentti) maksutta verkkosiirtona (mukaan lukien massalataus).”
28 Lain 4.11 §:n, jonka otsikko on ”Yritysrekisterin internetsivustolla julkaistavat tiedot”, 1 momentin 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Yritysrekisterin on varmistettava, että tunnistautumattomalla käyttäjällä on yleisesti pääsy sen verkkosivuilla seuraaviin tuoreimpiin (ajantasaisiin) tietoihin oikeushenkilöistä ja oikeudellisista seikoista, jotka on kirjattu yritysrekisterin ylläpitämiin rekistereihin:
– –
2) muut rekisteriin merkityt tiedot.”
29 Lain 4.15 §:ssä, jonka otsikko on ”Rekisteritiedoston julkiset ja ei-julkiset osat”, säädetään seuraavaa:
”Rekisteritiedoston julkinen osa sisältää seuraavat tiedot:
– –
2) muut rekisteriin merkityt tiedot.
– –
b) tiedot, jotka on kirjattu pääomayhtiön osakkaiden (osakkeenomistajien) rekisteriin ja jotka koskevat kyseisen yhtiön osakkaita (osakkeenomistajia) ;
3) seuraavat rekisteritiedostoon kuuluvat asiakirjat:
a) kaupparekisterissä – – – merkintä osakkaiden (osakkeenomistajien) rekisteriin, – –.
Asiakirjat ja tiedot, jotka kuuluvat rekisteritiedostoon ja joita ei mainita tämän pykälän 1 momentissa, kuuluvat rekisteritiedoston ei-julkiseen osaan.
Jos rekisterimerkintä tai rekisteröity tieto on luokiteltu rajoitetusti saatavilla olevaksi tiedoksi tai sen saattamista yleisön saataville on rajoitettu lainsäädännössä, se kuuluu rekisteritiedoston ei-julkiseen osaan.
Rekisteritiedoston ei-julkiseen osaan sisältyvät tiedot ja asiakirjat (tämän pykälän 2 ja 3 momentti) ovat rajoitetusti saatavilla olevia tietoja, ja ne ovat lainvalvontaviranomaisten saatavilla laissa ja asetuksissa yksilöityjen tehtävien suorittamista varten sekä rajoituksitta [Finanšu izlūkošanas dienestsin (Finanssivalvontayksikkö)] ja rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittamisen estämisestä vastaavien valvonta- ja tarkastusviranomaisten saatavilla, mutta muiden viranomaisten on esitettävä perusteltu pyyntö. Yksityishenkilöiden on pyydettävä pääsyä rekisteritiedoston ei-julkiseen osaan sisältyviin tietoihin ja asiakirjoihin tiedon vapaudesta annetussa laissa [(Informācijas atklātības likums)] säädetyn rajoitetusti saatavilla olevien tietojen pyytämistä koskevan menettelyn mukaisesti.”
Rahanpesun estämisestä annettu laki
30 Rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittamisen estämisestä annetun lain (Noziedzīgi iegūtu līdzekļu legalizācijas un terorisma un proliferācijas finansēšanas novēršanas likums, jäljempänä rahanpesulaki) 5.1 §:n, jonka otsikko on ”Lain vaatimusten noudattamista varten tarpeellisten Latvian tasavallan tietojärjestelmistä peräisin olevien tietojen saatavuus”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Täyttääkseen tämän lain mukaiset velvollisuutensa ilmoitusvelvollisilla sekä valvonta- ja tarkastusviranomaisilla on oikeus pyytää ja saada sähköisesti Latvian tasavallan yritysrekisterin ylläpitämiin rekistereihin sisältyviä asiakirjoja ja tietoja jäsenistä sekä tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista sekä myös oikeus säilyttää ja käsitellä näitä tietoja arvioidakseen asiakasta ja sen liikekumppaneita koskevia tietoja sekä tarvetta ilmoittaa epäilyttävästä liiketoimesta finanssivalvontayksikölle tai pidättäytyä tällaisen liiketoimen tekemisestä sekä selvittää, onko asiakas oikeushenkilöiden maksukyvyttömyysmenettelyssä tai onko se asetettu yrityssaneeraukseen.”
Kansainvälisistä ja kansallisista pakotteista annettu laki
31 Kansainvälisistä ja Latvian tasavallan kansallisista pakotteista annetun lain (Starptautisko un Latvijas Republikas nacionālo sankciju likums, jäljempänä kansainvälisistä ja kansallisista pakotteista annettu laki) 5 §:ssä, jonka otsikko on ”Talouspakotteet”, säädetään seuraavaa:
”Jos kansallisissa pakotteissa asetetaan taloudellisia rajoituksia pakotteiden kohteena olevalle henkilölle, kaikkien henkilöiden on toimivaltansa puitteissa viipymättä ja ilman ennakkoilmoitusta:
1) jäädytettävä varat ja taloudelliset resurssit, jotka suoraan tai välillisesti, kokonaan tai osittain, ovat pakotteiden kohteena olevan henkilön omistuksessa tai kyseisen henkilön, mukaan luettuna hänen nimissään tai hänen ohjeidensa mukaisesti toimivat kolmannet osapuolet, omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa,
2) olla saattamatta varoja ja taloudellisia resursseja suoraan tai välillisesti pakotteiden kohteena olevan henkilön, mukaan luettuna hänen nimissään, hänen ohjeidensa mukaisesti tai hänen edukseen toimivat kolmannet osapuolet, saataville,
3) olla tarjoamatta kansallisten pakotteiden piiriin kuuluvia rahoituspalveluita pakotteiden kohteena olevalle henkilölle, mukaan luettuna hänen nimissään, hänen ohjeidensa mukaisesti tai hänen edukseen toimivat kolmannet osapuolet.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
32 17 luonnollista henkilöä nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Satversmes tiesassa (perustuslakituomioistuin, Latvia) kanteen, joka perustuu siihen, että kansallinen säännöstö eli yritysrekisterilain 4.15 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohta, luettuna yhdessä kyseisen lain 4.10 §:n 5 momentin ja kauppalain 235 §:n 1 momentin kanssa, on ristiriidassa Latvian tasavallan perustuslain 96 §:n kanssa, jossa taataan oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen ja henkilötietojen suoja.
33 Kyseisen säännöstön nojalla tietyt osakeyhtiöiden osakkeenomistajia koskevat tiedot asetetaan yleisön saataville. Jos tällainen osakkeenomistaja on luonnollinen henkilö, näihin tietoihin kuuluvat sukunimi, etunimi, henkilötunnus tai mikäli henkilötunnusta ei ole, syntymäaika, henkilötodistuksen numero ja antamispäivä, kyseisen asiakirjan antanut maa ja viranomainen sekä osoite, josta osakkeenomistaja on tavoitettavissa. Lisäksi ja riippumatta siitä, onko osakkeenomistaja luonnollinen henkilö, kyseisiin tietoihin sisältyvät myös osakkeenomistajan sähköpostiosoite, jos tämä on pyytänyt, että yhtiö, jonka osakkeita hän omistaa, käyttää sitä yhteydenpitoon hänen kanssaan, hänen osakkeidensa laji, lukumäärä ja nimellisarvo sekä niihin liittyvien äänten lukumäärä. Samat tiedot ovat saatavilla verkossa ja voidaan ladata joukkotiedostona, ja tämän voi tehdä erityisesti kuka tahansa tunnistamaton käyttäjä yritysrekisterilain 4.11 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä tavalla.
34 Pääasian kantajat ovat osakeyhtiön vähemmistöosakkaita. He väittävät, että Latvian lainsäätäjä ei ole tarkastellut eikä perustellut tarvetta luovuttaa asianomaiset tiedot yleisölle, kun otetaan huomioon erityisesti, että niiden julkaisemisen jälkeen niiden myöhempää käyttöä ei voida mitenkään rajoittaa ja on suuri vaara, että niitä käytetään epärehellisiin tarkoituksiin. Heidän mukaansa joka tapauksessa on niin, että kun otetaan huomioon 22.11.2022 annettu tuomio Luxembourg Business Registers (C-37/20 ja C-601/20, EU:C:2022:912, jäljempänä Luxembourg Business Registers -tuomio), kyseisten tietojen luovuttaminen on perusteetonta ja suhteetonta, kun otetaan huomioon se, että pääasian kantajat eivät ole asianomaisen yhtiön tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia eivätkä sen johtoelinten jäseniä eikä heillä ole oikeutta eikä mahdollisuutta käyttää määräysvaltaa kyseisessä yhtiössä.
35 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tältä osin yhtäältä, edellytetäänkö sen käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevien henkilötietojen julkaisemista direktiivin 2017/1132 ja erityisesti sen 14 artiklan d alakohdan ii alakohdan nojalla, joka koskee sellaisiin henkilöihin liittyviä asiakirjoja ja tietoja, jotka osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan. Jos asia on näin, kyseinen tuomioistuin katsoo, että on tarpeen arvioida tällaisen julkaisemisvelvollisuuden pätevyys perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan kannalta.
36 Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko jäsenvaltio yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohtaa ja perusoikeuskirjan määräyksiä rikkomatta säätää kansallisessa oikeudessaan tällaisesta julkaisemisvelvollisuudesta saavuttaakseen Latvijas Republikas Saeiman (Latvian parlamentti) tavoitteiden kaltaiset tavoitteet eli ensiksi avoimen liiketoimintaympäristön takaamisen ja kolmansien osapuolten etujen suojaamisen, toiseksi rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittamisen estämisen ja kolmanneksi kansallisten, kansainvälisten ja unionin pakotteiden täytäntöönpanon kannalta tarvittavien tietojen toimittamisen. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että asianomaisiin tietoihin pääsylle ei ole asetettu oikeutetun edun osoittamisen kaltaisia edellytyksiä.
37 Tässä tilanteessa Satversmes tiesa on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2017/1132 4 artiklan d alakohtaan sisältyvää käsitettä henkilöt, jotka ”osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan”, tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan ketä tahansa osakeyhtiön osakkeenomistajaa, joten jäsenvaltio on velvollinen julkaisemaan osakeyhtiön jokaisen osakkeenomistajan tiedot ja asettamaan ne julkisesti saataville rekisterissä direktiivin 2017/1132 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti?
2) Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ii alakohta pätevä, kun siinä säädetään, että osakeyhtiön jokaisen osakkeenomistajan tietoja julkistetaan, kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja sen 8 artiklassa taattu oikeus henkilötietojen suojaan?
3) Onko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että osakeyhtiön osakkeenomistajien henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena voi olla ensinnäkin avoimen liiketoimintaympäristön takaaminen ja ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaaminen, toiseksi rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittamisen estäminen ja kolmanneksi kansallisten, kansainvälisten ja [EU:n] seuraamusten täytäntöönpanoa varten tarvittavien tietojen välittäminen?
4) Mahdollistavatko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetut periaatteet edellä mainittujen tarkoitusten kannalta sellaisen kansallisen lainsäädännön antamisen, jonka nojalla kuka tahansa voi saada osakeyhtiön kenen tahansa osakkeenomistajan henkilötiedot, ilman että tämä olisi velvollinen osoittamaan oikeutetun edun, joka liittyy tällaisten tietojen saamiseen?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
38 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohtaa tulkittava siten, että siinä edellytetään julkistamaan tietoja, jotka koskevat kaikkia kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen yhtiöiden osakkeenomistajia, mukaan luettuna tällaisten yhtiöiden vähemmistöosakkaat.
39 Mainitun säännöksen, jota sovelletaan direktiivin 2017/1132 13 artiklassa tarkoitettuihin yhtiömuotoihin eli muun muassa sen liitteessä II lueteltuihin yhtiömuotoihin, nojalla jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhtiöiden on julkistettava ainakin asiakirjat ja tiedot, jotka liittyvät sellaisten henkilöiden asettamiseen, tehtävän päättymiseen ja henkilöllisyyteen, jotka joko lakisääteisenä toimielimenä tai sellaisen jäseninä ovat kelpoisia edustamaan yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin henkilöihin ja käyttämään sen puhevaltaa oikeudenkäynnissä tai osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan.
40 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, jossa ei ole nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon paitsi säännöksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti tuomio 18.1.1984, Ekro, 327/82, EU:C:1984:11, 11 kohta ja tuomio 18.12.2025, Slagelse Almennyttige Boligselskab, Afdeling Schackenborgvænge, C-417/23, EU:C:2025:1017, 76 kohta).
41 Direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan sanamuodon osalta on todettava, että kyseinen säännös ei koske nimenomaisesti osakkeenomistajia eikä yhtiökokousta. Lisäksi mainitussa säännöksessä viitataan sellaisten henkilöiden ”asettamiseen, tehtävän päättymiseen ja [henkilöllisyysteen]”, jotka joko lakisääteisenä toimielimenä tai sellaisen jäseninä ovat kelpoisia edustamaan yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin henkilöihin ja käyttämään sen puhevaltaa oikeudenkäynnissä ja/tai osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan. Kuten Latvian ja Puolan hallitukset, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio ovat todenneet kirjallisissa huomautuksissaan, yhtiön osakkeenomistajia ei nimitetä eikä heitä vapauteta tehtävistään. Heidän asemansa nimittäin perustuu pelkästään siihen, että he omistavat osan yhtiö, eli heidän kyseisen yhtiön liikkeeseen laskemia osakkeita koskevaan omistusoikeuteensa, ja se eroaa tältä osin sellaisten henkilöiden asemasta, jotka on nimitetty toimimaan mainitun yhtiön hallinto- ja johtoelimissä ja edustamaan yhtiötä sen ja ulkopuolisten henkilöiden välissä suhteissa.
42 Asiayhteyden, johon sama säännös kuuluu, osalta on todettava, että useat direktiivin 2017/1132 64 artiklan 3 kohdan ja 95 artiklan 2 kohdan kaltaiset kyseisen direktiivin säännökset heijastavat unionin lainsäätäjän tekemää terminologista erottelua yhtäältä hallinto- ja johtoelinten ja toisaalta yhtiökokouksen välillä. Siten on niin, että vaikka yhtiökokouksella on tiettyjä päätöksentekoa koskevia oikeuksia, ne eivät ole luonteeltaan samanlaisia kuin yhtiön hallinto- ja johtoelinten käyttämät valtuudet, joten yhtiökokouksen toimia tai sitä kautta sen jäsenten toimia ei voida pitää mainitun direktiivin 14 artiklan d alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna osallistumisena.
43 Lisäksi on niin, että vaikka direktiivin 2017/1132 14 artiklan a alakohdassa, jota on luettava yhdessä sen 4 artiklan i alakohdan kanssa, edellytetään osakeyhtiön perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen – kyseisissä asiakirjoissa on mainittava niiden allekirjoittajien, joihin voivat kuulua kyseisen yhtiön alkuperäiset osakkeenomistajat, henkilöllisyys – julkistamista, missään kyseisen direktiivin säännöksessä ei nimenomaisesti vaadita julkistamista tilanteessa, jossa tällaisen yhtiön osakkeenomistajien kokoonpano muuttuu myöhemmin.
44 Direktiivin 2017/1132 tavoitteiden osalta kyseisen direktiivin johdanto-osan seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee, että direktiivissä säädetyllä julkistamisella pyritään suojaamaan erityisesti kolmansien osapuolten etuja suhteessa osakeyhtiöihin ja rajavastuuyhtiöihin, koska tällaisten yhtiöiden sitoumusten täyttämisen takeena kolmansille osapuolille on ainoastaan niiden yhtiövarallisuus. Tärkeimmät yhtiötä koskevat asiakirjat olisi julkistettava tätä tarkoitusta varten, jotta kolmannet osapuolet voivat tutustua niihin ja saada tietoja yhtiöstä, erityisesti siitä, keillä on oikeus edustaa yhtiötä (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2024, Agentsia po vpisvaniyata, C-200/23, EU:C:2024:827, 77 kohta).
45 Lisäksi on niin, että mainitun direktiivin tarkoituksena on turvata oikeusvarmuus yhtiön ja kolmansien osapuolten välisissä suhteissa jäsenvaltioiden välisten liiketoimien lisääntyessä sisämarkkinoiden perustamisen myötä. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen, joka haluaa luoda ja pitää yllä liikesuhteita toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden kanssa, voi helposti tutustua tärkeimpiin kaupallisten yhtiöiden perustamista ja niitä edustamaan oikeutettujen henkilöiden toimivaltuuksia koskeviin tietoihin; tästä syystä on tärkeää, että kaikki merkitykselliset tiedot ilmenevät nimenomaisesti saman direktiivin 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta rekisteristä (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2024, Agentsia po vpisvaniyata, C-200/23, EU:C:2024:827, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Nyt käsiteltävässä asiassa kaikkia osakeyhtiöiden osakkeenomistajia ja erityisesti niiden vähemmistöosakkaita koskevien tietojen julkistaminen ei kuitenkaan vaikuta hyödylliseltä kolmansien osapuolten etujen suojelun ja oikeusvarmuuden tavoitteiden kannalta eikä sitä voida näin ollen oikeuttaa kyseisellä tavoitteella. Vähemmistöosakkailla ei nimittäin lähtökohtaisesti ole oikeutta edustaa osakeyhtiötä, tehdä sen puolesta sitoumuksia suhteessa kolmansiin henkilöihin eikä hoitaa hallinto- tai valvontatehtäviä toisin kuin tällaisen yhtiön hallinto- ja johtoelinten jäsenillä, joten kaikkia kyseisiä osakkeenomistajia koskevat tiedot vaikuttavat merkityksettömiltä kyseisten kolmansien osapuolten kannalta.
47 Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä julkistamaan tietoja, jotka koskevat kaikkia kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen yhtiöiden osakkeenomistajia, mukaan luettuna tällaisten yhtiöiden vähemmistöosakkaat.
Toinen kysymys
48 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Kolmas ja neljäs kysymys
49 Mainituilla kysymyksillä, joita on käsiteltävä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 ja 6 artiklaa, luettuina perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla on saatettava yleisön saataville kaikkia osakeyhtiön osakkeenomistajia, vähemmistöosakkaat mukaan luettuna, koskevia henkilötietoja, jotka liittyvät kunkin osakkeenomistajan henkilöllisyyteen, yhteystietoihin, hänen omistamiensa osakkeiden lajiin, lukumäärään ja nimellisarvoon sekä kyseisiin osakkeisiin liittyvään äänimäärään, jotta taataan avoin liiketoimintaympäristö kolmansien osapuolten etujen suojaamiseksi, estetään rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittaminen ja toimitetaan kansallisten, kansainvälisten ja unionin pakotteiden täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia tietoja, silloin, kun kyseisiin tietoihin pääsylle ei ole asetettu mitään edellytystä kuten oikeutetun edun osoittamista.
50 Aluksi on huomautettava, että yleisen tietosuoja-asetuksen tavoitteen, sellaisena kuin se ilmenee sen 1 artiklasta ja sen johdanto-osan ensimmäisestä ja kymmenennestä perustelukappaleesta eli erityisesti sen, että taataan luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien ja etenkin perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 16 artiklan 1 kohdassa vahvistetun heidän yksityisyyttä koskevan oikeutensa korkeatasoinen suoja henkilötietojen käsittelyssä, mukaisesti henkilötietojen käsittelyssä on etenkin noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa mainittuja henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita ja käsittelyn on täytettävä sen 6 artiklassa luetellut lainmukaisuuden edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 9.1.2025, Mousse, C-394/23, EU:C:2025:2, 21 ja 22 kohta ja tuomio 3.4.2025, Ministerstvo zdravotnictví (Oikeushenkilön edustajaa koskevat tiedot), C-710/23, EU:C:2025:231, 29 ja 33 kohta).
51 Tältä osin on todettava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi.
52 Lisäksi yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan, jossa vahvistetaan henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate, sanamuodon mukaan henkilötiedot on yhtäältä kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten eikä niitä toisaalta saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseinen periaate merkitsee ensinnäkin sitä, että käsittelyn tarkoitukset on yksilöitävä viimeistään henkilötietojen keruun yhteydessä, toiseksi sitä, että käsittelyn tarkoitukset on ilmaistava selvästi, ja lopuksi sitä, että kyseisillä tarkoituksilla taataan erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu näiden tietojen lainmukainen käsittely (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2022, Digi, C-77/21, EU:C:2022:805, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Lopuksi yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan, jossa vahvistetaan tietojen minimoinnin periaate, mukaan näiden tietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Tämä periaate on ilmaus suhteellisuusperiaatteesta (ks. vastaavasti tuomio 9.1.2025, Mousse, C-394/23, EU:C:2025:2, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Käsittelyn lainmukaisuuden edellytyksistä on huomautettava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetaan tyhjentävä luettelo tilanteista, joissa henkilötietojen käsittelyn voidaan katsoa olevan lainmukaista. Jotta käsittelyn voidaan siis katsoa olevan oikeutettua, sen on kuuluttava johonkin tässä säännöksessä säädetyistä tapauksista (ks. vastaavasti tuomio 9.1.2025, Mousse, C-394/23, EU:C:2025:2, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista jos ja siltä osin kuin rekisteröity on antanut siihen suostumuksensa yhtä tai useampaa erityistä tarkoitusta varten. Jos tällainen suostumus puuttuu tai sitä ei ole annettu yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 11 alakohdan mukaisesti vapaaehtoisesti, yksilöidysti, tietoisesti ja yksiselitteisesti, tällainen käsittely voi kuitenkin olla oikeutettua, jos sen osalta täyttyy jokin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b–f alakohdassa mainituista tarvetta koskevista vaatimuksista. Tässä yhteydessä tässä viimeksi mainitussa säännöksessä olevia oikeuttamisperusteita on tulkittava suppeasti, koska niiden perusteella ilman rekisteröidyn suostumusta suoritettavasta henkilötietojen käsittelystä voi tulla lainmukaista (tuomio 9.1.2025, Mousse, C-394/23, EU:C:2025:2, 26 ja 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun henkilötietojen käsittelyn voidaan todeta olevan tarpeen jonkin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b–f alakohdassa säädetyn oikeuttamisperusteen kannalta, ei ole tarpeen määrittää, kuuluuko tämä käsittely myös jonkin muun tällaisen oikeuttamisperusteen piiriin (tuomio 9.1.2025, Mousse, C-394/23, EU:C:2025:2, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että pääasiassa kyseessä olevat tiedot liittyvät tunnistettuihin tai tunnistettavissa oleviin luonnollisiin henkilöihin ja että niitä on siten pidettävä henkilötietoina yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Samoin on kiistatonta, että kyseisiä tietoja käsitellään yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä siltä osin kuin ne saatetaan yleisön saataville ja että kyseinen luonteeltaan automatisoitu käsittely kuulu yleisen tietosuoja-asetuksen aineelliseen soveltamisalaan sen 2 artiklan 1 kohdan nojalla.
58 Lisäksi on niin – kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa –, että pääasiassa kyseessä olevaa tietojen käsittelyä edellytetään kansallisessa säännöstössä ja sitä on näin ollen tarkasteltava yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan valossa, jonka mukaan käsittely on lainmukaista jos ja siltä osin kuin se on ”tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi”.
59 Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa täsmennetään erityisesti, että käsittelyn on tässä tapauksessa perustuttava unionin oikeuteen tai rekisterinpitäjään sovellettavaan jäsenvaltion lainsäädäntöön ja että käsittelyn tarkoitus on määriteltävä kyseisessä oikeusperustassa. Oikeusperustan on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Koska nämä vaatimukset ovat ilmaus perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdasta johtuvista vaatimuksista, niitä on tulkittava viimeksi mainitun määräyksen valossa (ks. vastaavasti tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C-184/20, EU:C:2022:601, 69 kohta ja tuomio 4.10.2024, Agentsia po vpisvaniyata, C-200/23, EU:C:2024:827, 104 kohta).
60 Tältä osin on todettava, etteivät yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevat perusoikeudet, jotka taataan perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa, ole ehdottomia oikeuksia, vaan ne on suhteutettava niiden tehtävään yhteiskunnassa ja saatettava tasapainoon muiden perusoikeuksien kanssa. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan rajoituksia voidaan siis tehdä , jos niistä säädetään lailla ja niissä kunnioitetaan perusoikeuksien keskeistä sisältöä ja suhteellisuusperiaatetta (tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C-439/19, EU:C:2021:504, 105 kohta; tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C-184/20, EU:C:2022:601, 70 kohta ja tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C-548/21, EU:C:2024:830, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaisten toimenpiteiden oikeasuhteisuus, joista aiheutuu puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin, edellyttää soveltuvuuden ja tarpeellisuuden vaatimusten sekä sen vaatimuksen noudattamista, että nämä toimenpiteet ovat oikeasuhteisia asetettuun tavoitteeseen nähden (tuomio Luxembourg Business Registers, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 Erityisesti on todettava, että poikkeukset henkilötietojen suojaan ja sitä koskevat rajoitukset toteutetaan täysin välttämättömän rajoissa, ja silloin, kun on mahdollista valita usean tavoiteltujen oikeutettujen päämäärien toteuttamiseen soveltuvan toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava. Yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen ei myöskään voida pyrkiä ottamatta huomioon sitä, että se on sovitettava yhteen niiden perusoikeuksien kanssa, joita valittu toimenpide koskee, ja tämä toteutetaan saattamalla yhtäältä yleisen edun mukainen tavoite ja toisaalta kyseessä olevat oikeudet keskenään harmoniseen tasapainoon, jotta varmistetaan, että tästä toimenpiteestä aiheutuvat haitat eivät ole liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden. Mahdollisuutta oikeuttaa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen oikeuksien rajoittaminen on siis arvioitava tutkimalla tällaiseen rajoittamiseen sisältyvän puuttumisen vakavuutta ja tarkastamalla, että kyseisen rajoituksen yleisen edun mukaisen tavoitteen tärkeys on oikeassa suhteessa tähän vakavuuteen (tuomio Luxembourg Business Registers, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen täyttämiseksi kyseessä olevassa säännöstössä, joka merkitsee puuttumista, on lisäksi myös säädettävä selvistä ja täsmällisistä siinä säädettyjen toimenpiteiden ulottuvuutta ja soveltamista koskevista säännöistä, joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset, jotta rekisteröidyillä on riittävät takeet, joiden avulla heidän henkilötietojaan voidaan tehokkaasti suojata väärinkäytön vaaroilta. Siinä on erityisesti mainittava, missä olosuhteissa ja millä edellytyksin tällaisten tietojen käsittelyä koskeva toimenpide voidaan toteuttaa, jotta taataan, että puuttuminen rajoittuu täysin välttämättömään (ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä ensiksi, onko pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa todetun käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukainen edellä 52 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa ja onko käsittelyn tarkoitukset määritelty yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksellisessä oikeusperustassa. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa, jälkimmäisen seikan osalta on keskeistä, että kyseessä oleva tarkoitus tai kyseessä olevat tarkoitukset voidaan määritellä riittävän varmasti ottaen huomioon asianomaisen säännöstön sanamuoto tai normatiivinen asiayhteys, johon se kuuluu.
65 Toiseksi on selvitettävä, täyttääkö kyseinen oikeusperusta muut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdasta ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdasta johtuvat vaatimukset, edellä 59–63 kohdassa mainitun vakiintuneen oikeuskäytännön valossa ja kun otetaan huomioon kyseisestä oikeusperustasta perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin kohdistuvan puuttumisen vakavuus.
66 Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on viime kädessä selvitettävä, täyttääkö kyseinen oikeusperusta kyseiset muut vaatimukset, unionin tuomioistuimen on ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään esitettävä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat olla hyödyllisiä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, ja tarvittaessa tehtävä täsmennyksiä ohjatakseen tätä tuomioistuinta asian tutkimisessa (ks. vastaavasti tuomio 27.6.2017, Congregación de Escuelas Pías Provincia Betania, C-74/16, EU:C:2017:496, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 9.1.2025, Mousse, C-394/23, EU:C:2025:2, 51 kohta).
67 Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, tältä osin henkilötietojen luovuttaminen kolmansille osapuolille, mukaan luettuna tällaisten tietojen asettaminen saataville, merkitsee puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin luovutettujen tietojen myöhemmästä käytöstä riippumatta. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, ovatko kyseessä olevat yksityiselämään liittyvät tiedot arkaluonteisia tai onko asianomaisille aiheutunut haittaa tästä puuttumisesta (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C-817/19, EU:C:2022:491, 96 kohta ja tuomio Luxembourg Business Registers, 39 kohta).
68 Nyt käsiteltävässä asiassa pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä luetellaan täsmällisesti henkilötiedot, jotka on saatettava yleisön saataville, joten tästä aiheutuvasta puuttumisesta säädetään lailla, mutta on kuitenkin yhtäältä määritettävä kyseisen puuttumisen vakavuus ja toisaalta tutkittava, ovatko väitetysti tavoitellut yleisen edun mukaiset päämäärät oikeassa suhteessa kyseiseen vakavuuteen (ks. vastaavasti tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C-184/20, EU:C:2022:601, 98 kohta).
69 Siten yhtäältä tällaisen puuttumisen vakavuudesta on todettava, että on muun muassa otettava huomioon kyseisten henkilötietojen luonne ja erityisesti se, ovatko ne mahdollisesti arkaluontoisia, sekä kyseisten tietojen käsittelyn luonne ja konkreettiset toteuttamistavat, kuten erityisesti niiden henkilöiden määrä, joilla on oikeus saada näitä tietoja, sekä tavat, joilla oikeus saada näitä tietoja toteutetaan (tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C-184/20, EU:C:2022:601, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
70 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että siltä osin kuin yleisön saataville saatetut tiedot liittyvät erityisesti kunkin osakkeenomistajan henkilöllisyyteen, yhteystietoihin, hänen omistamiensa osakkeiden lajiin, lukumäärään ja nimellisarvoon sekä kyseisiin osakkeisiin liittyvään äänimäärään, tällaisten tietojen avulla voidaan laatia profiili muun muassa asianomaisen henkilön varallisuustilanteesta sekä niistä talouden aloista ja nimenomaisista yrityksistä, joihin kyseinen henkilö on investoinut (ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
71 Tämän lisäksi on otettava huomioon se, että tällaiselle tietojen saataville saattamiselle on ominaista se, että kyseiset tiedot ovat tällöin mahdollisesti rajoittamattoman henkilömäärän käytettävissä, joten niiden käsittely on omiaan mahdollistamaan sen, että myös henkilöt, jotka pyrkivät kyseisellä saataville saattamisella olevasta tavoitteesta poikkeavista syistä saamaan tietoja tällaisen osakkeenomistajan etenkin aineellisesta tilanteesta ja finanssitilanteesta, saavat nämä tiedot vapaasti käyttöön. Tämä mahdollisuus on sitäkin helpompi, kun tällaisiin tietoihin voidaan tutustua internetissä (ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Niitä seurauksia, joita rekisteröidyille voi aiheutua heidän henkilötietojensa mahdollisesta väärinkäytöstä, pahentaa lisäksi se, että kun nämä tiedot on kerran saatettu yleisön saataville, niihin voidaan tutustua vapaasti ja niitä voidaan myös säilyttää ja levittää ja että tällaisten toistuvien käsittelyjen tapauksessa näiden henkilöiden on vieläkin vaikeampaa tai jopa hyödytöntä puolustautua tehokkaasti väärinkäytöksiä vastaan (ks. vastaavasti tuomio, Luxembourg Business Registers, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
73 Näin ollen on niin, että vaikka pääasiassa kyseessä olevien tietojen saattaminen yleisön saataville ei loukkaa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen oikeuksien keskeistä sisältöä, se kuitenkin merkitsee joka tapauksessa vakavaa puuttumista kyseisiin oikeuksiin (ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 44 ja 54 kohta).
74 Kuten julkisasiamies on maininnut ratkaisuehdotuksensa 50–52 kohdassa, toisaalta on todettava, että tavoitteita, joihin Latvian parlamentti on vedonnut ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa oikeuttaakseen pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön mukaisen toimenpiteen ja jotka on palautettu mieleen edellä 49 kohdassa, voidaan pitää unionin tunnustamina yleisen edun mukaisina tavoitteina. On kuitenkin tutkittava, noudattaako pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö soveltuvuuden ja tarpeellisuuden vaatimuksia sekä vaatimusta siitä, että kyseinen toimenpide on oikeasuhteinen asetettuihin tavoitteisiin nähden, edellä 61 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.
75 Yleisen edun mukaisesta tavoitteesta, johon sisältyy avoimen liiketoimintaympäristön takaaminen kolmansien osapuolten etujen suojaamiseksi, on todettava, että se vaikuttaa olennaisilta osin vastaavan direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdassa, luettuna sen seitsemännen ja kahdeksannen perustelukappaleen valossa, toteutetulla kansallisten säännösten yhteensovittamisella tavoiteltua päämäärää.
76 Edellä 46 kohdasta kuitenkin ilmenee, että osakeyhtiön kaikkia osakkeenomistajia ja erityisesti sen vähemmistöosakkaita koskevien tietojen julkaiseminen ei vaikuta hyödylliseltä kyseisen tavoitteen kannalta. Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö ei vaikuta soveltuvalta eikä tarpeelliselta mainitun tavoitteen saavuttamiseksi eikä sillä voida näin ollen oikeuttaa edellä 73 kohdassa tarkoitettua vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin.
77 Rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittamisen estämistä koskevan yleisen edun mukaisen tavoitteen osalta on todettava, että yleisön pääsy asianomaisiin tietoihin soveltuu sen saavuttamiseen, koska se, että kyseinen pääsy on yleinen, ja siitä seuraava laajempi avoimuus myötävaikuttavat sellaisen ympäristön luomiseen, jota on vaikeampi käyttää tällaisiin tarkoituksiin (ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
78 Tällaista pääsyä ei voida kuitenkaan pitää täysin välttämättömänä silloin, kun kyseinen tavoite voidaan kohtuudella saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuja oikeuksia vähemmän rajoittavilla keinoilla (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C-548/21, EU:C:2024:830, 87 kohta).
79 Rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittamisen torjuminen kuuluu nimittäin ensisijaisesti viranomaisille ja luottolaitosten tai finanssilaitosten kaltaisille tahoille, joille on niiden toiminnan vuoksi asetettu tätä koskevia erityisiä velvollisuuksia (tuomio Luxembourg Business Registers, 83 kohta), kuten erityisesti direktiivin 2015/849 11 ja 13 artiklasta johtuvan kaltaiset velvollisuudet.
80 Tässä asiayhteydessä on todettava, että direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdassa, jonka sanamuoto perustuu direktiivin 2024/1640 74 artiklan 1 kohtaan, säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa muun muassa ”henkilön tai järjestön, joka voi osoittaa oikeutetun edun” saatavilla eivätkä koko yleisön saatavilla.
81 Tältä osin on myös täsmennettävä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan säännöstö, jossa edellä 77 kohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi sallitaan pääsy henkilötietoihin sellaisille yleisöön kuuluville henkilöille, jotka voivat osoittaa oikeutetun edun, voidaan lähtökohtaisesti rajoittaa puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin täysin välttämättömään (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2026, Across Fiduciaria ym., C-684/24 ja C-685/24, EU:C:2026:410, 106 kohta).
82 Nyt käsiteltävässä asiassa vähemmistöosakkaiden, jotka eivät ole sen yhtiön tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia, josta ne omistavat osan, osalta ei siten vaikuta vielä suuremmalla syyllä täysin välttämättömältä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset henkilötiedot olisivat kenen tahansa saatavilla ilman, että kyseisen henkilön olisi osoitettava oikeutettu etu.
83 Tällaisessa asiayhteydessä on niin, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, että rekisterinpitäjän asemassa oleva kansallinen yritysrekisteri ei välttämättä pysty tarkistamaan, onko jokaisella tietojen pyytäjällä tosiasiallisesti oikeutettu intressi saada pääsy asianomaisiin henkilötietoihin, on muistutettava, että oikeutetun edun varmistamiseen liittyvät mahdolliset käytännön vaikeudet eivät ole omiaan osoittamaan, että puuttuminen perusoikeuskirjassa taattuihin perusoikeuksiin on täysin välttämätöntä (ks. analogisesti tuomio 26.9.2000, komissio v. Itävalta, C-205/98, EU:C:2000:493, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 27.11.2008, Papillon, C-418/07, EU:C:2008:659, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
84 Yhtäältä tavoitellun yleisen edun mukaisen päämäärän ja toisaalta kyseessä olevien perusoikeuksien välisen harmonisen tasapainon osalta on todettava myös, että rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittamisen torjunta voisi olla omiaan oikeuttamaan yleisesti ottaen vakavankin puuttumisen kyseisiin oikeuksiin (ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 58 ja 59 kohta), mutta kyseinen päämäärä ei voi nyt käsiteltävässä asiassa olla etusijalla mainittuihin oikeuksiin nähden, kun otetaan huomioon edellä 73 kohdassa todetun puuttumisen luonne ja vakavuus.
85 Tässä asiayhteydessä on lisäksi todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kansalliseen säännöstöön ei liity riittäviä takeita, joiden avulla rekisteröityjä voitaisiin tehokkaasti suojella väärinkäytön vaaroilta edellä 63 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä. Heidän henkilötietonsa ovat nimittäin saatavilla internetissä ja erityisesti kuka tahansa tunnistamaton käyttäjä voi ladata ne joukkotiedostona, mikä lisää tällaisia vaaroja.
86 Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö ei vaikuta tarpeelliselta eikä oikeasuhteiselta asianomaiseen tavoitteeseen nähden edellä 61 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.
87 Lopuksi yleisen edun mukaisesta tavoitteesta, joka muodostuu kansallisten, kansainvälisten ja unionin pakotteiden täytäntöönpanon kannalta tarvittavien tietojen toimittamisesta, on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö on myös soveltuva sen saavuttamiseksi. On nimittäin todettava, että kyseisestä säännöstöstä seuraava laajempi avoimuus helpottaa kyseistä täytäntöönpanoa.
88 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 60 ja 61 kohdassa, yleisön pääsy pääasiassa kyseessä oleviin tietoihin ei kuitenkaan vaikuta täysin välttämättömältä kyseistä tarkoitusta varten, koska keinoja, joilla loukataan vähemmän perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuja oikeuksia, vaikuttaa olevan käytettävissä.
89 Kuten komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, tällainen oikeuksia vähemmän loukkaava keino voisi muodostua muun muassa siitä, että julkistamisvelvollisuus rajataan koskemaan ainoastaan pakoteluetteloissa mainittujen henkilöiden tietoja ja että pääsy sellaisten osakkeenomistajien tietoihin, joiden nimiä ei ole merkitty kyseisiin luetteloihin, annetaan ainoastaan henkilöille, jotka pystyvät osoittamaan tätä koskevan oikeutetun edun.
90 Lisäksi samoista syistä kuin ne, jotka mainitaan edellä 84 ja 85 kohdassa, yleisen edun mukainen tavoite ei voi nyt käsiteltävässä asiassa olla etusijalla asianomaisiin perusoikeuksiin nähden eikä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen kansalliseen säännöstöön sisälly riittäviä takeita, joiden avulla rekisteröityjä voitaisiin tehokkaasti suojella väärinkäytön vaaroilta.
91 Tällainen säännöstö ei siten vaikuta tarpeelliselta ei oikeasuhteiselta asianomaiseen tavoitteeseen nähden edellä 61 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.
92 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 5 ja 6 artiklaa, luettuina perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla on saatettava yleisön saataville kaikkia osakeyhtiön osakkeenomistajia, vähemmistöosakkaat mukaan luettuna, koskevia henkilötietoja, jotka liittyvät kunkin osakkeenomistajan henkilöllisyyteen, yhteystietoihin, hänen omistamiensa osakkeiden lajiin, lukumäärään ja nimellisarvoon sekä kyseisiin osakkeisiin liittyvään äänimäärään, jotta taataan avoin liiketoimintaympäristö kolmansien osapuolten etujen suojaamiseksi, estetään rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittaminen ja toimitetaan kansallisten, kansainvälisten ja unionin pakotteiden täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia tietoja, silloin, kun kyseisiin tietoihin pääsylle ei ole asetettu mitään edellytystä kuten oikeutetun edun osoittamista.
Oikeudenkäyntikulut
93 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132, sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/1151, 14 artiklan d alakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä julkistamaan tietoja, jotka koskevat kaikkia kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen yhtiöiden osakkeenomistajia, mukaan luettuna tällaisten yhtiöiden vähemmistöosakkaat.
2) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 5 ja 6 artiklaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla on saatettava yleisön saataville kaikkia osakeyhtiön osakkeenomistajia, vähemmistöosakkaat mukaan luettuna, koskevia henkilötietoja, jotka liittyvät kunkin osakkeenomistajan henkilöllisyyteen, yhteystietoihin, hänen omistamiensa osakkeiden lajiin, lukumäärään ja nimellisarvoon sekä kyseisiin osakkeisiin liittyvään äänimäärään, jotta taataan avoin liiketoimintaympäristö kolmansien osapuolten etujen suojaamiseksi, estetään rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittaminen ja toimitetaan kansallisten, kansainvälisten ja Euroopan unionin pakotteiden täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia tietoja, silloin, kun kyseisiin tietoihin pääsylle ei ole asetettu mitään edellytystä kuten oikeutetun edun osoittamista.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: latvia.
i Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.